Kohti kesää

Blogin päivitykset tulevat reilulla :-) viiveellä.

Jos minun pitää valita istunko näppäimistön äärellä vai

teenkö jotain kivaa koirien ja perheen kanssa...

 ...niin itsestään selvää on, että näppäimistö jää toiseksi.

Keväällä nautittiin täysillä luonnosta.

 

Se vajosi maan alle.

Keväällä takatalven iskiessä saattaa palella varpaita.

Karavaanarikausi avattiin pääsiäisenä matkailuautoreissulla + mökkeillen meren rannalla.

 

Reissuille otetaan perheenjäsenet mukaan,

joskus kaveritkin.

Äippä on kyllä sanonut, että kuravesi ei ole terveellistä...

Jos otetaan keppi, sen pitää olla kunnon keppi.

Noilla on into päällä...

Mulle vai sulle?

Mulle tai sulle?

Mulle!

Tullaan tullaan, kaunista metsätietä pitkin.

Sammalnäkökulma.

Lumienkelit sulivat, mutta ainahan voi käyttää mielikuvitusta.

Mitä sitten tehtäisiin?

Niin äippä, mitä sitten?

Onpa kylmän näköinen meri.

Kylmästäkin voi nyhjästä...

Äippä, me ollaan noudettu...

Vielä ei olla päätetty kumpi meistä sen noutikaan...

Aika vähän jäitä jäljellä...

...niin, sitähän aina varoitetaan kevätjäistä että käyvät vähiin ennen kuin loppuvat...

...minä ainakin siirryn kuivalle maalle ennen kuin jäät lähtee, tulehan sinäkin.

Äippä laitto mut lepäämään kettingin päähän, oli kuulemma ollut liiankin hauskaa.

Söpö.

Siis, sanoin että me ollaan söpöjä...

...ja söpötkin tarvii elääkseen muutakin kuin vettä... Eli saisko murkinaa? Kiitos!

Satumetsä.

Satumainen.

Luonnonoikku.

Taisi karhu käydä muurahaisten perässä

Jossain välissä käytiin kalassakin. Madekeittoa tiedossa siis.

Kelit kohillaan

Nyt on saatu nauttia auringonpaisteesta.

Harvinaisen yksimielinen sääennuste koko maahan.

Oli siinä Ahvenanmaakin ja sekin oli pelkkää aurinkoa.

Keväisiä havaintoja luonnosta.

Onneksi meidän lenkkeilymaastoissa ei ole punkkeja,

ei ainakaan aiempina vuosina ole ollut.

Kyläilyreissuilla on niihin kyllä törmäilty.

 Luonnossa on vilskettä.

Pahoitteluni epätarkoista kuvista, harjoittelun puutetta :-)

Päät piiloon, nyt!

Okay.

Sinivalkoisin siivin, illaksi kotiin.

Lenkillä reittivalinta olisi kannattanut harkita uudelleen...

onneksi oli asianmukaiset jalkineet.

Minkä jaksaa kantaa luontoon, sen jaksaa kantaa myös pois.

Minusta pitäisi tulla metsästyskoira.

Siispä opettelemaan paukuille.

Ensin ammutaan piekkarilla tölkkejä.

Yleensä on ruskea hihna ja punaiset huulet...

...No, nuollaan sitten enimmät pois.

Niin, mitä me täällä soramontulla tehdään?

Ai niin. Mun piti niitä paukkeita kuunnella.

Ampukaa vaan, ei haittaa. Tehtäiskö jotain kivempaa?

Mäykystä on moneksi.

Ihmisen tekemää "taidetta"...

...ja luonnon tekemää taidetta.