sunnuntai 6. heinäkuuta 2014

Nocturne




Ruislinnun laulu korvissani
tähkäpäiden päällä täysikuu
kesäyön on onni omanani
kaskisavuun laaksot verhouu

En ma iloitse, en sure huokaa
mutta metsän tummuus mulle tuokaa
puunto pilven, johon päivä hukkuu
siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu
tuoksut vanamon ja varjot veen
niistä sydämeni laulun teen 


Nocturnen sanojen myötä hyvää Eino Leinon, runon ja suven päivää!




Kelit lämpenivät ja kesäiset puuhat jatkuvat.

Koiraperheessä riittää tätä lajia.
Välillä haukataan virkistävää vesimelonia.


Kesähelteellä mennään vilvoittelemaan järveen.

Minäkin pääsen jo mukaan uimaan.
Apua, pysynköhän pinnalla.
...no, pysyn tietenkin ja kivaa on.

Jonossa mennään keppiä noutamaan.
Lapukat ehti ensin, tietenkin.
Katotaan sitten rannalla kuka kukin on.

Jokohan tilaisuuteni koitti?
Äsh, taitavat päästä karkuun.
Helppohan niiden on kun niitä on kaksi.



Laitettaisko hännät solmuun tässä samalla?





Oisko tää keppi nyt noudettu?


Äiti, tää imetyksen estohaalari on nolo!





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti