Metson kotona

Kävimme matkailuautoreissulla Lapissa.

Toista viikkoa vierähti mieluisissa puuhissa.

Pyörähdimme mökillämme, metsästimme, kalastimme, marjastimme ja liikuimme luonnossa.

Vietimme eräelämää ja tankkasimme luonnon eliksiiriä akkuihin.

Valokuvaus oli reissulla sivuosassa, mutta joitain räpsyjä sentään tarttui kameraan.

Kiireen raja.

Ruskan värit hohtivat auringon valossa.

Kivetkin hohtivat ruskan värejä. Täällä on maaperässä runsaasti mineraaleja.

Ahti soi antejaan todella runsaskätisesti. Kuvissa siis vain osa saaliista.

Tuoretta ja hyvää.

Tämä herkku jakaa mielipiteitä. Nahkiaismarkkinoillakin piipahdettiin.

Karkkeja.

Karpalot nippa nappa kypsiä.

Rakas, kaunis metsäkaveri.

Luonnon taidetta.

Siitä saisi kuksan.

Jos tämä kelohonka voisi puhua...

Luoja on kokeillut muuraamista...

Kauan sitten on luonto tehnyt metsän uudistustöitä...polttamalla.

Kosioretkellä

Sammalkin on kaunista ja hillanlehti menossa nukkumaan tältä kesältä.

Otettaisko vähän matsia?

Sidostesukka, ei kun lelunalle kestää...

Nyt heiluttaa kyllä häntä koko koiraa.

Rakotulilla paloi tervas, savustakin sen jo näkee.

Liekkien loimu on tulien tanssia puun pinnalla. Sanomattoman kaunista.

Tulehen tuijottelua illan tummuessa. Tätä ihminen tarvitsee.

Monta aamun kajastusta kävin katsomassa teerien soidinjänkän laidalla. Näihin metsästyspäiviin kello soi 04.50.

Teeripassissa

Kaukaa kuvattuna, teeri.

Lähempää kuvattuna, metso.

Tulistelu on oleellinen osa metsästyspäivää. Olisikohan noissa repuissa jotain mettäkavereillekin???

Mihin se mäykky nyt katosi?

Pukki on pessyt Petterin Kloriitilla...