Arjen iloja

Syksyiset aamut!

Luonto!

Rakkaat!

Piiri pieni pyörii.

Pitäiskö meidän viedä tämä äipälle?

Leluakin väsyttää leikin jälkeen.

Kaverin kainalossa.

 Kennelliiton teemana vuonna 2015 ovat Koirankasvattajat.

Kaksi pitkää päivää täyttä asiaa.

Kiitos Kennelliitto.

Auringonkukat sinnittelevät vielä.

Voiko mäyräkoiran luontoon päästää...

...nyt kun joulukuussa pakastaa.

Labukoilla näyttää olevan omaa kivaa...

...menenkin ihan omia reittejäni...

...jee, lumi on kivaa.

Hangessa voi sukellella.

Puuteroitu.

Nyt voitaisiin lähteä kotiin turkin sulatukseen.

Parit pyrähdykset vielä.

Tule äippä, mulla on kylmä.

Heh heh, eikös mäykyllä riitä maavara hangessa?

Meille tulee vain kuurapartoja.

Vaaleassa turkissa ei kuuraparrat näy, toisin kuin ne syksyiset kuraparrat, heh.

Lumienkelin tekoon.

Oli ihan pakko vähän revitellä.

Naamat näkkärille ja kotiin.

Perheen pienin ei vielä pääse lenkeille mukaan.

Saimme jouluksi hieman lunta, valkea joulu siis sittenkin.

Nyt nautimme täysillä talvesta.

Tänään reilut -20 astetta pakkasta ja kuurankukkaset kimaltelevat auringossa.

Tissitystä, pissitystä ja nukkumista

Äiti ja lapsi voivat hyvin.

Hilla ei ole ollut kovin äidillinen mamma,

joten kasvattaja valvoo imetykset

niin yöllä kuin päivälläkin.

Helmi kasvaa ja kehittyy hyvää vauhtia.

Erittäin ponteva, sisukas ja rauhallinen tyttö.

Ensimmäinen loishäätö on jo tehty.

Maitoa riittää ja kohta aletaankin mussuttamaan Royalin Moussea, nam.

Tuore äiti on jo päässyt lenkeille mukaan ja

nauttii elämästään täysillä.

 Olemme lenkkeilleet luonnossa vaihtelevissa säissä.

Kuuraisina päivinä on mukava kävellä kumpuilevilla pelloilla kun maa on hieman kohmeessa.

Välillä on sumu verhonnut maisemia.

Tämä otus aiheutti kovan nuuskuttelun maastossa...

...ja puuhunhan se päätyi.

Välillä levätään kaverin kainalossa.