Tyttö tuli

Sitä saa mitä tilaa,

sanotaan ja tässä tapauksessa se piti täysin paikkansa.

Kauan ehdin toivoa,

että saisin Hillalta edes yhden tytön

jatkamaan upeaa linjaa.

Toiveeni toteutui täydellisesti.

Helmi

 Koiran tiineyteen liittyy aina riskejä.

On olemassa vaara, ettei kaikki menekään hyvin.

Osasin asennoitua tässä tiineydessä etukäteen siihen,

että iäkkäämmän koiran kohdalla voi olla hankalampaa.

 

Synnytyksessä tarvittiin hieman apua ja

kaikki lapset eivät selvinneet.

Helmillä oli kaksi enkelisiskoa.

Erittäin ponteva tyttö,

kasvaa ja kehittyy hyvää vauhtia.

Äiti ja lapsi voivat hyvin.

Olemme todella iloisia tästä uudesta perheenjäsenestä.

Muusalassa tuhisee suloinen tyttölapsi.

 

Sinnikkyys palkitaan

Ultra sen kertoi jo viikko sitten...

...mutta epäuskolle oli haettava vahvistusta toiseltakin lääkäriltä.

Meillä odotetaan labukkavauvoja!!!

Mitä ihmeellistä siinä sitten on, onhan niitä odotettu ennenkin?!

No, ihmeellistä on se, että näitä vauvoja on odotettu ja toivottu jo useamman vuoden ajan.

Kaksi aiempaa astutusta eivät ole tuottaneet toivottua tulosta

vaikka olen panostanut niihin ja tehnyt kaiken tehtävissä olevan.

Kaikki vanhat "kikkakolmoset" tehtiin ja kun ei tärpännyt,

ajattelin että yritetään nyt vielä kolmannen kerran vaikka ei siitä mitään kuitenkaan tule...

...enkä tehnyt minkäänlaisia avustavia toimenpiteitä, en edes uskonut ja toivonut.
Meillä kun on tätä "ei tärppää sitten millään" taustaa ihmisillä
ja näköjään myöskin koirilla...
...juomavedessä vissiin jotain erikoista...
(vitsi,vitsi)

Siksi tämä tiineys onkin niin uskomaton onnenpotku.

Tuleva äippä on hyvässä kuosissa ja lihakset trimmattuina.

Kunto on kova uintitreenien ja metsästyskauden jälkeen.

 Nyt kaikki peukut ja varpaat pystyyn, että asiat sujuvat hyvin!!!

Haettiin taas lihamestarilta savustettuja hevosenkoipia.

Onnea on ollut myös kalastuksessa.

Kuha 5,5 kg

Kuha

Ja mereltä tuli suurin hauki koskaan 10,5 kg, mutta se jatkoi uimistaan (catch and release kalastusta).

Suuria parvia joutsenia levähtää lähipelloilla.

Etelänmatkalaisia.

Karkeakarvaisia

  Koiranäyttely

Tänään tuli käytyä ihailemassa hienoja koiria.

Helteisessä Helsingissä järjestettiin Mäyräkoirien erikoisnäyttely ja WUT:n mäyräkoirien maailmanvoittajanäyttely.

Paljon oli koiria mukana, todella upeita mäyräkoiria kaikissa turkkilajeissa ja kokoluokissa.

Me parkkeerasimme tietenkin karkkarikehän laidalle.

Mimmi sai jäädä kotiin toipumaan pentueen rasituksista.

Iloisin mielin kehään...

...vaikka onkin kuuma.

Jos saan vähän nameja...

...voin seisoa hetken asennossa.

Olenhan hieno poika, vai mitä?

Näin meitä koitetaan saada esittelyasentoon.

Mutta välillä seisotaan miten sattuu.

Näyttelyssä oli hyvä fiilis ja hieno sää.

Tavattiin myös Mimmin kasvattajia. Oli mukava nähdä.

Sillä välin kotona

Pikkuinen poika ottaa asentoja ihan muuta kuin näyttelyä varten.

Kyllä niitä sivuprofiileita ehtii myöhemminkin esitellä jos niikseen tulee.

Omiin koteihin

Pienet ovat luovutusiässä.

Kasvattajan haikeita hetkiä.

Kuin lapsiansa lähettäisi maailmaan.

Milloin minua tullaan hakemaan?

Minäkin pääsen hyvään kotiin.

Viimeisiä leikkejä sisarusten kesken.

Äidin hoidossa on ollut hyvä kasvaa.

Kiitos kaikille ihanille kasvattieni omistajille ja

monia mukavia hetkiä yhdessä mäykkykaverin kanssa!

Yksi reipas poika on vielä kotia vailla.

Meitä on hemmoteltu

Käsin tehtyä suklaata, nam.

Hirrrrmuisen maukasta leipää.

Nelijalkaisillekin purtavaa.

Kaunis kiitos!

Ihailimme täysikuuta.

Muusalan kaunista maalaismaisemaa.

Söpöilyä

Pentue on nyt niin söpössä iässä ettei mitään rajaa...

Eläinlääkäri on tarkastanut, sirut laitettu niskaan, rekisteröinti valmiina ja kaksi pienokaista etsii vielä rakastavaa kotia.

I love you...

...I love you, too.

Haluuksä tän nallen unikaveriksi?

Neljä pehmoa.

Hali!

Ihaa on mun kaveri.

Hoh hoijaa. Oliskohan päikkäreiden aika?

Me päästiin ulos elämämme ekaa kertaa.

Nyt ihan tarkkana hännänpäätä myöten.

Ihmisen parhaita ystäviä.

Elämä on.

Vauhtia riittää.

Saanko tulla mukaan...

...painimatsiin.

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa.

Käytiin täydentämässä muonavarastoja.

Lihamestarin luona poikettiin myös, savustettuja hevosenluita ym. herkkua.

Hillalle maistuu.

Mimosa ihan täpinöissään.

Mä, mun varjo ja mun luu.

Niin on hyvää, että korvatkin menee kippuralle.

Mutta nyt ei kerkii jutteleen, pitää keskittyä oleelliseen.

Ihmisten ruokavaliossa on ollut pizzaa...

...ja savumuikkuja. Nami nami.

Kanat jatkavat salapesien tekoa. Tällä kertaa vanhaan grilliin.