Omiin koteihin

Pienet ovat luovutusiässä.

Kasvattajan haikeita hetkiä.

Kuin lapsiansa lähettäisi maailmaan.

Milloin minua tullaan hakemaan?

Minäkin pääsen hyvään kotiin.

Viimeisiä leikkejä sisarusten kesken.

Äidin hoidossa on ollut hyvä kasvaa.

Kiitos kaikille ihanille kasvattieni omistajille ja

monia mukavia hetkiä yhdessä mäykkykaverin kanssa!

Yksi reipas poika on vielä kotia vailla.

Meitä on hemmoteltu

Käsin tehtyä suklaata, nam.

Hirrrrmuisen maukasta leipää.

Nelijalkaisillekin purtavaa.

Kaunis kiitos!

Ihailimme täysikuuta.

Muusalan kaunista maalaismaisemaa.

Tää onnea on

Oi tuota pentuna olemisen onnea.

Me tehtiin kolmio.

Kohta tämä herkuttelu loppuu.

Aika väsyttävää luettavaa toi Hesari.

 Urhea emäkin pääsi mukaan uintireissulle pitkästä aikaa.

Kyllä siihen keppiin neljäskin sopisi.

Toisaalta voin aivan hyvin antaa neuvoja täältä rannaltakin.

Oota, mä pissaan ensin.

Loppuiskohan se noutaminen jos kaivaisin tän kepin maahan...

Mä voin auttaa kaivamisessa.

Tekisi mieli vajota maan alle...

...tai voisin maastoutua kameleonttimaisesti.

Minäpä oonkin piilossa.

Kuusen alla maa näyttää tältä.

Myrsky oli koitunut ison kuusen kohtaloksi.

Mä olen niin pienoinen.

Olin ehkä entisessä elämässä aave.

Tulikin jano, sattuipa juottopiste sopivasti matkan varrelle. Ei tosin ollut aprillipäivä...

Harvinainen näky nykyaikana. Musta kissakin sattui sekaan.

 Ruokaakin täytyy välillä laittaa.

Kotimainen varhaiskaali  on nyt herkullista ja edullista.

Saimme Ahvenanmaan vesiltä pyydettyä villiä merilohta. Tein siis loimulohta.

Lisukkeina nyytissä grillattuja perunoita ja kasviksia, peruna-herne-kapris salaattia ja sitä kotimaista varhaiskaalta los salados. Kylläpä maistui.

Jälkkäriksi lettuja mansikkahillolla, itse tehdyllä tietenkin. Ei pääse laihtumaan tällä ruokavaliolla...

Kanttarelleja etsiskelin, mutta antavat vielä odotuttaa.

Luonnossa kukkii kauniisti, Niittyleinikki tällä kertaa.

Puutarhassa Juhannusruusujen lopetellessa, punaiset vasta innostuvat.

Jostain se on aloitettava

Niin se lähtee tämäkin blogi elämään elämäänsä. Suunnitelmanani on kirjoittaa kokemistani ja näkemistäni asioista kuvien kera. Pyrin käyttämään mahdollisimman paljon kuvia, sillä ne kertovat kenties enemmän kuin tuhat sanaa ja kiireessä ne ovat nopeampia selattavia kuin tekstin lukeminen.





Kennelnimeni Muusalan on innoittanut myös tämän blogin nimeämisessä. Nimi juontaa juurensa ensimmäiseen labradorinnoutajaani Muusaan. Labbiksia minulla on ollut kaksikymmentä vuotta, sitä ennen Suomen pystykorvaa, josta myös pentueita. Kenneltoimintani on pienimuotoista, pentueita harvakseltaan. Koirat kasvavat meillä kotikoirina ja saavat elää mukana kaikissa perheen touhuissa. Erillisiä kenneltiloja meillä ei ole ja pentueetkin kasvavat perheen parissa.
Uutena rotuna kennelissäni on karkeakarvainen mäyräkoira, josta ensimmäinen pentue on juuri kasvamassa.




Tästä kk-mäyräkoirasta on sanottu: ihana, hurmaava, mainio, älykäs, onpa erikoisen sympaattinen, onko se aina noin ystävällinen, tosi kiva......
Itse sanoisin; rakas, ihana Mimmini.

Kun tämä tyttö kohtaa alla olevan pojan intiimeissä merkeissä...

...syntyy tälläinen porukka.

.

Näitä on nyt saatavilla. Pennuille etsitään hyviä koteja, luovutusikä 10. heinäkuuta alkaen. Lisätietoja kannattaa kysyä allekirjoittaneelta.